Meidän talo

maanantai 1. marraskuuta 2010

Mies soitti aamulla kaivurikuskille tullessaan yövuorosta ja tämä oli luvannut tulla kaivelemaan keskiviikkona tai torstaina. Tuntuu jotenkin, että aina menee vaan pidemmälle ja pidemmälle... On kuulemma aiemmat työmaat venyneet niin paljon, että venyy sit meidänkin aloitus. Ois jo hyvä, että tulis, niin paalutuskin saatais alkuun ja sit urakoitsija pääsis kans vauhtiin. Jotenkin hirvittää tuo talven tulo, vaikka kaikki ainakin kiven kovaa väittää, että ei se haittaa... Kaivurikuski oli luvannut hommata myös suodatinkankaan, jotta saadaan tuota pihamaata vähän kantavammaksi, sekä luvannut kaivaa ojan tuota sähkökaapelia varten. Eli jonkinlaista edistystä kuiteski...

Tuli mieleen, etten oo puhunu tuosta talon korosta mitään... Eli 90 cm tulee olemaan lattian korkeus maasta. Ensin vaikutti tosi korkeelta, mutta nyt sitten pienen sulattelun jälkeen vaikuttaa ihan ok:lta, koska sokkeli on eka sen 40 cm korkea, eli 50cm tarvitaan korotusta maasta. Ja kun vertaa lähialueen taloihin, niin ihan linjassa on.

Jotenkin tässä vaiheessa alkaa usko loppua, et koskaan päästään tuonne asumaan, koska mitään ei tapahdu, siis todellakaan ei mitään... Tää on vaan tätä puhelimella soittelua ja tiedustelua sinne sun tänne...

1 kommentti:

  1. Voi muistan ton tunteen... Kyllä se siitä, tsemppiä!

    VastaaPoista