Meidän talo

lauantai 4. syyskuuta 2010

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tontin löytymisen jälkeen oli jotenkin helppo ajatella edessä olevaa projektia, mutta sen suuruudesta ei oikein kyllä ollut kunnollista käsitystä... Aloitimme selailemalla eri talotehtaiden esitteitä netissä ja tilaamalla niitä kotiin. Alusta asti oli selvää, että haluaisimme tilata talopaketin, joka olisi jo aika pitkälle valmiiksi tehty, jos ei ihan kokonaan valmis, koska kumpikaan meistä ei ole mitenkään rakennushommiin erikoistunut ja pelottaa, että peukalo on keskellä kämmentä tuollaisissa hommissa. Selailimme esitteitä ja aloitimme karsinnan sillä ajatuksella, että ensin karsimme pois kaikki sellaiset, joissa ulkomuoto on jotain ihan muuta, mitä me haluamme ja sitten sen kriteerin mukaan, että jos sisätilat vaativat liian suuria muutoksia. Näiden kriteerien mukaan "semifinaaliin" selvisivät Kastelli, Designtalo, Mittava Koti, Omatalo, Jettatalo ja Vieskatalo.

Aloitimme "talotehdaskierroksen" Vieskatalosta, jossa pian kävi selväksi, että emme saisi kovin helposti taloa sellaisella valmiusasteella kun haluaisimme, joten jätimme sen taka-alalle, ja ihan sama juttu kävi Jetta-talon kanssa. Kastellilla yllätti se, että useat haluamamme muutokset olivat ihan mahdottomia ja valmiimmissa talopaketeissa (Economy-malleissa) valmiit värimaailma-paketit eivät miellyttäneet ja niitä ei voinut vaihtaa :(. Ihmeteltiin tätä suuresti, koska Kastelli on kuitenkin niin suosittu! Niinpä meidän Top 3:een päätyivät Designtalo, Omatalo ja Mittava Koti. Designtalolla oli kova myyjä, joka oli innokas viikonloppunakin tulemaan näyttämään vanhoja ja aiemmin aloitettuja Designtalotyömaita. Omatalolla oli rauhallisempi myyjä, joka ei ollut niin "tyrky", vaan enemmän asialinjalla hissunkissun. Mittava Kodin myyjä oli lupsakka savolainen, jonka kanssa asiat luisti ihan mukavasti. Tästä alkoi usean kuukauden mittainen rumba, kun meidän mielestä se oikean talopaketin valitseminen oli ihan mission imposible... Hinnat vaihtelevat suuresti, eivätkä ole keskenään vertailukelpoisia niin mitenkään, koska toisten pakettien toimitussisältö on ihan erilainen kun toisten. Halutaan kuitenkin tehdä tästä kodista niin hyvä, kun mahdollista, koska aiotaan asua siinä about 40v. Eli annetaan piutpaut niille ihmisille, jotka sanoo, että kyllä se kolmas talo on yleensä sellainen, mikä on hyvä. Ain't gonna happen!

Designtalon innokas myyjä vierailutti meitä useammassa Designtalon työmaalla ja työnjälki näyttikin ihan hyvältä. Joissain eräiden talotehtaiden talojen näytöissä kun ollaan kiinnitetty huomiota erittäin huonoon työjälkeen, mitä ei kyllä tulla omassa kodissa hyväksymään. Käytiin istumassa Designtalolla kerran työpäivän jälkeen about 4h ja rupes lievästi ahistaan, kun piti päättää tyyliin ovenkahvamallit, että myyjä sai tarjouksen laskettua. No, tarjous tuli ja kuulemma vappuna nousee hinnat, että teillä on tasan 8pv aikaa päättää, jos haluatte vanhalla hinnalla. Apuva! Pähkäiltiin sitä sen 8 pv ja tultiin tulokseen, että kyllä se kauppa kannattaa ehdollisena tehdä, että säästetään sentään muutama tonni... Niinpä vapunaattona mentiin taas visiteeraamaan yhteen rakennuskohteeseen ja ilmoitettiin myyjälle, että ehdollinen kauppa voidaan tehdä. Siitä paikasta hän sanoi, että ajetaan yhdessä meidän tontille ja laitetaan sinne Designtalon kyltit. Myynti kuulemma tuo myyntiä. Ihmetytti kyllä vähän tuo kiire, koska nimiämme ei ollut missään papereissa...No, kukin taaplaa tyylillään! Itse kyllä suhtauduttiin kyseiseen kauppaan silleen, että se on nyt tehty, mutta silti jatketaan muiden katsomista, josko löydettäis joku vielä parempi.

Omatalon esitteitä selatessamme heti kiinnitimme huomiomme Optimi 129-malliin, mikä oli nätti kun sika pienenä. Mieheni sanoi heti, että tuollaisen minä haluan. Rupesimme pohtimaan sitä kunnolla ja tarvittavia muutoksia ja eikun seuraavaksi Kuninkojan K-rautaan, jossa meidät otti vastaan rauhallinen ja asiantunteva kaveri. Asiat lähtivät rullaamaan, mutta aina muutosten tekeminen oli aikaa vievää, koska piirtäjällä oli aina niin kiire, että jos halusimme pohjaan muutoksia, saimme aina ootella uusia luonnoksia pari viikkoa. Ja niin taas aikaa kului...

Mittavakodin malleista eniten kiinnosti Satu 120, mutta ulkopuoli ei ollut yhtään meidän mieleen, sillä tiiliverhous ei kuulu suunnitelmiimme. No, useasti istuimme töitten jälkeen heidän toimistollaan ja väänsimme tarvittavia muutoksia. Palvelu oli ystävällistä ja mukavaa, mutta muutoskuvien saaminen oli aika hidasta, koska kyseessä on aika pieni firma johonkin Kastellin kokoisiin jätteihin verrattuna, joten resurssitkin ovat pienemmät. Mittava Kodissa meitä mietitytti se, että itse tehtävää olisi jäänyt kuitenin aika runsaasti, eikä meille kuitenkaan ollut ihan täysin selvää, että mitä kaikkea. Myyjä varmaan tuskastui mun ainaisiin sähköposteihin, että miten se nyt menikään, mitä kuuluu ja mitä pitää tehdä itse... Myyjä oli jo kovasti kauppoja tekemässä, kun me lyötiin jarrut päälle. Sanottiin, että ei voida tehdä kauppoja, koska ei ole edes vielä käyty pankissa lainasta puhumassa. Juu, totta se on, näin nurinkurisesti aloitettiin! Hommattiin tontti ja aloitettiin talopaketin jahtaus, vaikka ei ollut edes tietoa, että saisimmeko lainaa... Sanottiin, että nyt täytyy vähän jarruttaa ja sen jälkeen myyjästä ei koskaan kuulunut enää mitään. Ihmeteltiin sitä, sillä me edelleen oltiin ihan kiinnostuneita heidän vaihtoehdostaan, mutta ei väkisin... :)

Omatalon kanssa neuvottelut etenivät ja oltiin jo melkein tekemässä kauppoja, kun myyjä sanoi, että kustannusarviota pitää vähän tarkentaa ja niinhän siinä kävi, että se meni jo about 10000€ yli sen, mitä oltiin pankissa ruinattu ja tämä hinta ei vielä siis sisältänyt tontin eikä autokatoksen hintaa. Voihan ny...!!!!! No, kysyttiin, että miten voitais hinnasta tinkiä, nii ehdotus oli, että jos pienennettäis taloa, tai jätettäis pois iso katettu terassi, tai vaihdettais lämmitysmuoto pois maalämmöstä. Mikään näistä muutoksista ei oikeen sopinut meille, koska nää on sellaisia juttuja , mitä me halutaan. Niinpä, back to the drawing board ja miettimään, mitä sit tehtäis... Rupesi tässä välissä jo jotenkin ahdistamaan tuo Designtalo, koska myyjään ei saanut koskaan yhteyttä. Pyysin ainakin kaksi viikkoa sähköpostein talomme pohjakuvaa, missä olisi kaikkien tilojen pinta-alat ja ei... Ei kuulu mitään... Sitten vihdoin ja viimein, kun se kuva tuli, se oli väärä!!! Ei jakseta tuollaista meininkiä, että myyjää ei saa tekstareilla tai sähköposteilla millään kiinni, koska kuitenkin kysyttävää on kamalasti...

Niinpä päädyin (taas kerran) surffailemaan talotehtaitten sivuille ja jotenkin silmiini osui muutama talomalli Jukkatalolta. Jotenkin olimme aiemmin sivuuttaneet koko firman, emmekä vieläkään varmasti tiedä miksi (luultavasti sen takia että ajattelimme että sitä kautta emme saa taloa haluttuun valmiussasteesen asti), mutta nyt valitsimme sieltä kiinnostavimmat ja meilasin Jukkatalon kauppiaalle ja sovimme tärskyt pikimmiten. Niinpä juttelimme toimistolla erittäin rauhallisen ja asiantuntevan myyjän kanssa, joka ei myynyt mitään! Kuvitelkaa, talomyyjä, joka ei myy!!! Oli ihanaa, kun sai rauhassa kysellä ja hän vastaili, mutta ei tyrkyttänyt mitään! Tapaamisen jälkeen meilimme useasti, kun meille tuli mieleen uusia kysymyksiä ja sovimme uudet treffit pian. Olimme tulleet sihen tulokseen, että Jukkatalo voisi ollakin meille se oikea ratkaisu, koska rahan säästämiseksi olemme nyt päätyneet siihen, että sisätöistä hoidamme mahd. paljon itse. Molempien iskät ovat kuitenkin niin innokkaita auttamaan, että apuvoimaa löytyy ja ystävistä myös. Rankkaahan se tulee töiden ohella olemaan, mutta on se sitten sen arvoista, kun on oma tupa ja oma lupa!! <3 Käytin Jukkatalolla uudestaan ja juteltiin taas kauan, ja periaatteessa sovittiin jo kaupat, mut haluttiin hiukan miettimisaikaa yksityiskohtien hiomiseen, että otetaanko pien- vai suurelementtinä, tiili- vai peltikatolla jne... Seuraavana päivänä (26.8.) sitten käytiin tekemässä kaupat ja sitten olikin selvää, että meille tulle Jukkatalo, mallia Huippukoti 126-4. Yes, taas yksi iso päätös takana!!!Hjuva fiilis! Sitten vaan ilmoittamaan Designtalon myyjälle, että kauppoja ei tuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti